aamu alkoi valvotun yön jälkeen puoli6. limaa pukkaa. limaa pukkaa. mistä sitä riittääkin. olo ja tauti menee pahemmaksi entisestään. kuumettakin taitaa välillä vähän pitää. jos fiilis jatkuu tälläisenä en kyllä mene töihin huomenna. alkaisi taas uusi leiri ja on vastuutonta mennä tartuttamaan lapset. hoidan vain sitten maanantain ja tiistain kaupaa-asiat tänään ja käyn viemässä ne. pikkuneiti voi taas myös huonommin. yskii-yskii-yskii..

eilinen meni lähes maatessa. mies oli taas missälie. lapset päiväkylässä anopilla. tai noh, yksi kolmesta jäikin sinne. aamusta tein itse nuo muutaman pihatyöt ja kyllä kävi jalkaan. illasta käytiin kylässä, mutta mieli oli kyllä aika vaisu. illalla kävin taas saunassa. miedossa löylyssä istuksin aikasta pitkään. taisin hölvätä löylytuoksua hieman liikaa miehen makuun ja itse en silti haistanut yhtään mitään. onneksi en sentään enää sitä lisännyt. pikkasen vaikuttaa sekä maku- että hajuaistiin tämä lenssu.

tänään ei ole sen kummempia ohjelmassa. mies ja esikko nukkuvat vielä. me olemme jo ehtineet pyörittää kaksi disneyn klassikkoa tänä aamuna läpi ja kohta alkaa ylen lastikset. mielellään tuo neiti katsoo kun on vähän voimaton itsekkin.

ystävältä lainasin eilen kirjan tatuoinneista. 1000 tatuointia. oli taas kivoja kuvia ja ideoita. ne on vaan niin ikävän kalliita. miehelle haluaisin. kysyinkin eilen saanko hänelle suunnitella. ei luvannut, mutta ensimmäistä kertaa ei myöskään kieltänyt! wow! itselläni on jo kolme pienenpientä kuvaa, mutta mieli tekisi lisää. jotain suurempaa. ehkä joskus.. voisin miehelle hankkia vaikka lahjakortin 10v hääpäivän kunniaksi syksyllä. ei paha idea. pitää vaan muistaa se!!!

nyt siivoamaan kaatuneet vedet.. ->

hyvää huomenta suomi, hyvin pyyhkii..

herätys oli taas armottomasti 5.15. luulisi että unta riittäisi hieman pitempään kun eilen jäi päikkärit välistä, touhusi koko päivän pihalla ja illalla saunoi, vaan paskan latvat..*haukoti*

katras kotiutui illasta 7jälkeen. sauna oli heti lämmin. käytiin porukalla pitkästä aikaa. yleensä on miehen homma saunottaa kolmikko ja minut sitten myöhemmin. mun aivot on aina aivan solmussa noitten kanssa siellä pienessä kuumassa kopissa. korvat kipeytyy huudosta ja ilman laseja ei näy mitään. siis yhtään mitään..vaarana että poltan itseni, saati sitten pystyisin lapset vahtimaan. illasta rauhoituttiin katsomalla videota ja iltapalaksi saivat sipsejä kun vasta olivat maalla grillanneet. pieni halusi nukkua isojen kanssa heidän huoneessaan.

mekin ajoissa sänkyyn. romantiikkaa olisin kaivannut, mutta ei jaksanut. minua siliteltiin vaan. uni ei tullut. oli kuuma, hengitys oli vaikeaa, nenä vuosi, kurkkuun koski ja yskitti. jostain syystä kissoilla on taas öisin vaikeaa itsensä kanssa. huutavat ja mouruavat. ravaavat puuportaita kerroksesta toiseen ja kumina on kova kun ympärillä on hiirenhiljaista. kertulle on annettu pilleri ja pojat ovat munattomia, mikähän niitä taas kuljettelee?? puolen yön aikaan siirryin alakertaan jotta edes muut saavat nukuttua. valvoin yli 1saakka. kolmelta heräsin taas. kampesin takaisin ylös.

hauskaa tuntuu olevan taas kun mummon hautajaisissa. pikkulikka huutaa tuulikaapissa. olisi pihalle lähdössä. kerrankin voi antaa huutaa vaan vaikka kello on vähän kun molemman puolen naapurit ovat poissa. äsken jo näytti lupaavalle että nukahtaa uudestaan tuohon sohvalle ja minäkin saan jatkaa unia, mutta ei näköjään..*huoks*

luulempa että kunto ei anna myöten lähteä reissuun. kiva olisi kyllä. ehkä vaan teetätän miehellä pari pihatyötä ja muuten vaan lorvitaan. saa nähdä. pihaan on ilmestynyt viinin alku. mistälie? ja lisäksi nurmelle on alkanut ilmestyä orvokkeja. ne on pelastettava parempaan paikaan etteivät mene nurmikkoa ajaessa. joka myös olisi tänään tehtävä. humalalle olisi myös löydettävä paikka ja tuolle yhdellä kärhölle jonka jo luulin kuolleen. todellisuudessa se kasvaa tällä hetkellä paremmin kuin kaksi muuta. hassua..

soffan nurkkaan pötkölleen ->

tätä pyykin määrää..

tyhmempi voisi luulla että pyöritän täällä sivubisneksenä laitonta pesulaa. kun välillä luulen niin itsekkin. varmaan viiden koneellinen pyykkiä huutaa jo tänään. kuivuri samaa tahtia. eilinen saldo oli nelja konetta. niitä tuossa kaapittelin. jostain syystä on päässyt lipeämään tämä homma käsistä. pyykkiä kertyy ja kasaantuu. vaan onhan sitä tehtykkin. missä välissä olisin niitä selvinyt. viime viikonloppuna olimme pohjois-savossa, isot outokummussa. alkuviikosta minä pienen kanssa maalla ja isot kotiutuivat eilen leiriltä. tapaan pestä kaikki mukana olleet aina kotiin päästyä kun kasseissa pyörivät sekaisin ja varsinkin leirien aittamajoitusten jälkeen aisevat aikasta tunkkaisille.

olen nukkunut lähes koko päivän. ehkäpä huomenna pääsemme vielä käymään reissussa. olo on vähän perempi. tosin epäilen että osa johtuu allergioista. limakalvot syyhyävät kuin viimeistä päivää, niissä on sellainen ihmeellinen kalvo mitälie. lääkkeitä kyllä on ja menee, mutta eiväthän ne koskaan ole suuremmin avuksi olleet. jalkakin on hyvempi. tosi johtuu varmaan levosta. heti kun nousee ärtyy taas. rasitusta ei siedä ollenkaan.

nyt teeveen ääreen.. ->

vee tuota ukkoa...

aamusta tosiaan lähti viemään jälkikasvua anoppilaan päiväksi jotta saisimme olla välillä myös kahden ja minä huilata tautiani pois. noh..huilata olen tosiaan saanut, nimittäin hänkin jäi sille tielle jtn hiivatin autonropposta korjaamaa. kivakiva >:/

työasiat pyörivät mielessä. näen niistä jopa painajaisia. vastuuta on liikaa, tai ainakaan sitä ei arvosteta ja huomata. paskaa sataa kyllä niskaan, vaan toisaalta niinhän se on. pitäisi vain muistaa ettei saa ampua sanansaattajaa. kaikkihan olemme samassa asemassa teoriassa, mutta vastuu arjesta jne on minulla ja sailalla olemmehan olleet pisimpään talossa. hih..mitähän kävisi jos vastuun siirtäisi muille talossa tällä hetkellä työskenteleville. kai se pystyssä pysyisi, ellei palaisi, mutta siihen se sitten jääkin. avutunto ja laiskaa porukkaa sanon minä! en usko että jatkan enää elokuussa kun tämä sopimukseni loppuu. paluu talollekkaan ei ollut selvä huhtikuussa pienen tauon jälkeen juuri noitten ihmisten takia. ajatus asiasta on varmistunut koko ajan mielessäni.

mitähän sailalle kuuluu. hänen ja tyttärensä kanssa olimme vasta maalla pari päivää. siellä taudin sainkin. samoin pikkutyttö. tai siis siellä se alkoi. sailan tyttö oli myös kipeä. silloin kaikkein kipein. toivottavasti on jo helpottamaan päin hänellä.

onneksi on sentään saila. ihminen jonka työn kautta tapasin. tutustuin ja ystävystyin. nyt hän on yksi läheisimmistä ihmisistäni. ehkä läheisin omalla tavallaan, koska on ainoa sydänystävistäni joka asuu samalla paikkakunnalla. kun välimatkaa muihin on yli 200km ei sitä voi samalla tavalla jakaa asioita ja hetkiä.

se siitä jussista..

täällä kamala lenssu jyllää kimpussa. pikkuneiti sairasti aiemmin viikolla. nyt on minun vuoroni. pian on sitten isot ja mies. piti reissuunkin lähteä. vaan se jäi. jospa huomenna mikäli olo helpottaa. mies lähti tarjoamaan jälkikasvua äidilleen hoitoon jotta saisi ottaa lunkisti. ehkä huomenna. ehkäehkäehkä..blaah!

tämän lisäksi otin ja kaaduin eilen oikein huolella. molemmat polvet auki. toinen vaivaa ja on tuhottoman kipeä. koukistaminen on hankalaa ja kyykistyminen mahdotonta. päänkin onnistui kolhimaan ja sitä on särkenyt pian vuorokauden tauotta. lisäksi toiseen kyynerpäähän tuli armoton vekki ja se kiristää koko ajan. nukkuminen oli siis mukavaa kun jokaiseen omaan hievahdukseen heräsin kun niin koski. muutoinkin aamu alkoi armottomasti jo 15yli5. mitä mie teen tuolle naperolle?? prkl!

nyt pyykille ->